Lumikin käytös on kirjan alussa hyvin varovaista. Hän yrittää olla mahdollisimman näkymätön. Kirjassa tuntuu välillä, että Lumikki on muita askeleen edellä ja on nokkela sekä viisas nuori. Lumikki näkee maailmaa eri tavalla kuin muut, jollain tapaa kriittisemmin. Syynä siihen on luultavasti rankemmat nuoruusvuodet koulukiusaamisen uhrina sekä hiljaisuuden ja puhumattomuuden täyttämän perheen lapsena. Jollain tapaa Lumikki hahmoa käy sääliksi hänen taustansa takia, mutta silti kirja antaa hänestä niin vahvan ja itsenäisen kuvan, että kyseinen tunne häviää helposti.
Lumikin tekemät valinnat ovat yleisesti ottaen rohkeita, määrätietoisia, joskus ehkä turhan uhkarohkeita. Lumikki etenee varoja kohden välillä tarkoituksella, välillä vahingossa. Hän uskaltaa tehdä asioita, jotka auttavat asioiden etenemisessä. Lumikin päättäessä jotain on muiden turha yrittää estää häntä päätöksessään, edes luodit eivät pysäytä häntä. Mielestäni jotkin Lumikin valinnat ovat ehkä turhankin rohkeita, mutta silti hänen tyylissään on jotain kadehdittavaa. Rohkeus ja halu vaikuttaa asioihin näkyvät hänessä.
Lumikin yksinäiseen elämään tulee kertaheitolla merkitseviä henkilöitä, hieman jopa tahtomattakin. Elisa, Tuukka ja Kasper ovat samassa lukiossa Lumikin kanssa. He liittyvät osaksi tarinaa saadessaan tietää, että Lumikki tietää kolmikon salaisuuden. Tärkeimpään rooliin heistä nousee Elisa. Elisa ja Lumikki jopa ystävystyvät, vaikka ovat toistensa ääripäitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti