Punainen kuin veri - Romaanin analyysi

Romaanissa yksin viihtyvä Lumikki löytää lukion pimiöstä setelit, jotka on pesty verestä. Ystävykset joiden salaisuus oli ripustettuna pimiöön saavat tietää, että Lumikki on nähnyt tämän ja he vetävät Lumikin mukaan asiaan. Pian Lumikki on syvällä huumebisneksen kiemuroissa ja joutuu vaarallisiin tilanteisiin.

Romaanin keskeisin henkilö on Lumikki Andersson. Suuressa roolissa on myös Elisa, osasyy rahoihin pimiössä. Romaanissa roolia tulee myös Boris Sokoloville, Viivo Tammille ja Terho Väisäselle. Sokolov ja Tamm ovat huumepomojen pelinappuloita. Terho Väisänen on Elisan isä ja huumepoliisi, joka on myös sekaantunut huumeisiin muutenkin kuin ammattinsa takia. Monesti mainitaan myös Jääkarhu. Jääkarhu on todella salaperäinen henkilö pitkään kirjassa, mutta paljastuu että hän on huumebisneksen pääpomo.

Juonen käännekohdista ensimmäinen sattuu melko alussa romaania, kun Tuukka, Kasper ja Elisa saavat selville, että Lumikki tietää heidän salaisuutensa. Tästä alkaa Lumikin ja Elisan seikkailut kirjassa. Merkittävin käännekohta on Lumikin meno Jääkarhun juhliin joihin Terho Väisänen on kutsuttu. Lumikki naamioituu teemaan sopivaksi ja menee helposti sisään suoraan etuovesta. Juhlissa kaikki aukenee Lumikille ja karuja asioita paljastuu matkan varrelta.

Kirjan teemoja on huumebisneksen julmuus, rikollisuuden yleisyys ja koulukiusaaminen. Selkeästi näkyvin teemoista on huumebisneksen julmuus, koska koko tarina perustuu niiden ympärille sekä niihin liittyviin ongelmien. Rikollisuus ja sen yleisyys pyörii vahvasti huumeiden ympärillä. Romaanissa on huumebisneksen lisäksi rikollista toimintaa murhien ja ihmiskaupan muodossa. Koulukiusaamista ei käsitellä niin paljoa romaanissa, mutta se on tehnyt Lumikista ihmisen joka hän on nyt. Nuoruudessaan Lumikki on joutunut kärsimään kyseisestä asiasta. Romaanin aihe on huumeet, koska niiden vuoksi koko sotku syntyy.

Kirjan miljöö on Tampere ja kaupungin alueet, tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan. Tarinan ajankohta on 28. helmikuuta - 4. maaliskuuta. Tapahtuma-aika vaikuttaa monissa kohdissa. Liukkaat tiet ovat sekä hyödyksi että haitaksi. Ne auttavat Lumikkia pakenemaan vaarallisista tilanteista, mutta haitaksi ne ovat hänen perässään oleville, jotka eivät ole yhtä ketteriä kuin Lumikki.

Kirjassa on ulkopuolinen kertoja. Ulkopuolinen kertoja on täysin puolueeton ja asiat kerrotaan yksinkertaisesti, mutta sujuvasti ilman vaikeita vertauskuvia. Valinta kirjoittaa kirja ulkopuolisella kertojalla tuo mielestäni selkeyttä tekstiin. Tekstissä ei myöskään ole henkilöiden omia tuntemuksia kuvailtuna paljoa ulkopuolisen kertojan vuoksi.

Kirjaan on luotu jännitettä asettamalla vastakkain nuoria kokemattomia henkilöitä, isoja, kokeneita ja vaarallisia henkilöitä vastaan. Jännitettä löytyy myös joidenkin henkilöiden välillä erimielisyyksien tai salaisuuksien takia. Mielestäni jännite on joissain kohdissa selkeästi aistittavissa, mutta välillä sitä ei huomaa juuri yhtään.

Punainen kuin veri - Henkilöt

Kirjan päähenkilö on lukioikäinen Lumikki Andersson, joka asuu yksin Tampereella. Lumikki on ollut aina erilainen kuin muut ja hän muutti Riihimäeltä Tampereelle pakoon koulukiusaajia. Lumikki viihtyy parhaiten yksin, mutta hän ei koe olevansa yksinäinen. “Olipa kerran tyttö, joka oppii pelkäämään”, kirjan takakannen ainoa lause, kuvaa mielestäni hyvin Lumikkia, koska hän vaikuttaa todella itsenäiseltä ja vahvalta ihmiseltä, joka ei tunne pelkoa ennen kirjan tapahtumia.

Lumikin käytös on kirjan alussa hyvin varovaista. Hän yrittää olla mahdollisimman näkymätön. Kirjassa tuntuu välillä, että Lumikki on muita askeleen edellä ja on nokkela sekä viisas nuori. Lumikki näkee maailmaa eri tavalla kuin muut, jollain tapaa kriittisemmin. Syynä siihen on luultavasti rankemmat nuoruusvuodet koulukiusaamisen uhrina sekä hiljaisuuden ja puhumattomuuden täyttämän perheen lapsena. Jollain tapaa Lumikki hahmoa käy sääliksi hänen taustansa takia, mutta silti kirja antaa hänestä niin vahvan ja itsenäisen kuvan, että kyseinen tunne häviää helposti.

Lumikin tekemät valinnat ovat yleisesti ottaen rohkeita, määrätietoisia, joskus ehkä turhan uhkarohkeita. Lumikki etenee varoja kohden välillä tarkoituksella, välillä vahingossa. Hän uskaltaa tehdä asioita, jotka auttavat asioiden etenemisessä. Lumikin päättäessä jotain on muiden turha yrittää estää häntä päätöksessään, edes luodit eivät pysäytä häntä. Mielestäni jotkin Lumikin valinnat ovat ehkä turhankin rohkeita, mutta silti hänen tyylissään on jotain kadehdittavaa. Rohkeus ja halu vaikuttaa asioihin näkyvät hänessä.

Lumikin yksinäiseen elämään tulee kertaheitolla merkitseviä henkilöitä, hieman jopa tahtomattakin. Elisa, Tuukka ja Kasper ovat samassa lukiossa Lumikin kanssa. He liittyvät osaksi tarinaa saadessaan tietää, että Lumikki tietää kolmikon salaisuuden. Tärkeimpään rooliin heistä nousee Elisa. Elisa ja Lumikki jopa ystävystyvät, vaikka ovat toistensa ääripäitä.

Punainen kuin veri - Oma lukukokemukseni

Oma lukukokemukseni kirjasta oli positiivinen, koska kirja vei mukanaan ja lukemista oli vaikea lopettaa. Kirja on melko lyhyt, joten sen lukeminen ei ala tuskastuttamaan. Pidin kirjan kerrontatyylistä, koska se on selkeä ja teksti on sujuvaa.  

Kirja on uskottava, sillä se käsittelee huumeita ja huumebisnekseen sotkeutuneita ihmisiä sopivan realistisesti,eikä liioitellen. Uskottavuutta lisää tyyli, jolla kirja kertoo nykyajan nuorista ja heidän tekemisistään, koska se on todenmukaista. Nuoret yrittävät itse selvitä vaikean, jopa vaarallisen asian kanssa ilman aikuisten apua. Suurin syy tähän toimintatapaan on se, että muille ei paljastuisi heidän tekemät asiat.  

Kirjan luettuani jäin miettimään paljon asioita päähenkilö Lumikista. Päällimmäisinä asioina mietityttämään jäi Lumikin perhe ja Lumikin entinen rakkaus. Näistä kahdesta asiasta annetaan pieniä tietoja ja vihjeitä, mutta ainakaan minulle asiat eivät auenneet. Lumikin perhe tuntuu erittäin omaperäiseltä ja mietityttämään jäi, voiko se vaikuttaa Lumikin käyttäytymiseen tai ajatuksiin. Mielen päälle jäi, onko Lumikin entinen kumppani ollut millainen ja miksi suhde päättyi.

Vahvimpia tunteita herättää kohta, jossa Elisalle paljastuu hänen isänsä suhde toiseen selvästi nuorempaan naiseen. Kirjassa kyseinen asia tuli Elisalle täysin yllätyksenä ja järkytys oli selkeä ja se välittyi hyvin tekstistä. Mielestäni mieleenpainuvin kohta kirjasta on Lumikin meno Jääkarhun juhliin ja asioiden selkeytyminen juhlissa ja juhlien jälkeen.

Kirjan luettuani opin, että ihmiset piilottelevat salaisuuksiaan erittäin taitavasti, suurin osa paremmin kuin toiset. Osalla ihmisistä salaisuudet ovat pienempiä ja mitättömämpiä ja toisilla suuria ja merkittäviä, kuten murha.  Kirjassa korostuu myös julmat ihmiset ja teot joita he ovat valmiita tekemään.

 Kirjan nimi “Punainen kuin veri” on todella osuva ja houkutteleva nimi tälle tarinalle. Kirjan kansi kiinnitti heti huomion väreillään ja punaiseksi värjätyt sivujen reunat lisäsivät kiinnostusta. Punainen kuin veri on ensimmäinen osa trilogiaa, toisen osan nimi on Valkea kuin lumi ja kolmas on Musta kuin eebenpuu. Lukemani kirja jätti kysymyksiä ilmaan ja suunnitelmissa olisi lukea kirjasarjan muutkin kirja.